Mehiläissiitepöly

MEHILÄISSIITEPÖLYN KEMIALLISESTA KOOSTUMUKSESTA, BIOLOGISESTA VAIKUTUKSESTA JA TERAPEUTTISISTA OMINAISUUKSISTA*

Ihmiselle mehiläissiitepöly on arvokas, terveyttä edistävä luonnontuote mehiläishoidosta. Mikään ihmisen valmistama elintarvike ei ole niin monimutkaisen koostumuksen ja hyödyllisten ominaisuuksien omaava kuin mehiläissiitepöly. Mehiläissiitepöly sisältää noin 250 erilaista yhdistettä: proteiineja (enimmäkseen vapaina aminohappoina), yksinkertaisia sokereita, rasvahappoja (pääasiassa tyydyttymättömiä rasvahappoja), erityisen runsaasti B-ryhmän vitamiineja, biostimulantteja, antibakteerisia yhdisteitä, mineraaleja, hivenaineita ym.

Aikuisen ihmisen päivittäisen aminohappotarpeen kattaa 30 g eli kaksi ruokalusikallista mehiläissiitepölyä.

Mehiläissiitepölyllä ja hunajalla on merkittäviä eroja, minkä vuoksi nämä mehiläishoitotuotteet täydentävät toisiaan erinomaisesti. Hunajassa on paljon yksinkertaisia sokereita, kun taas mehiläissiitepölyssä on rasva- ja aminohappoja, joita hunajassa ei ole. Mehiläissiitepölyssä on enemmän B- ja A-ryhmän vitamiineja, hunajassa C-vitamiinia. Myös mineraalien ja hivenaineiden esiintyminen ei ole täysin sama.

Mehiläissiitepöly ei ole ihmelääke. Mehiläissiitepölyä tulisi käyttää aktiivisena luonnontuotteena, jonka tehtävänä on korvata teollisesti käsitellyistä elintarvikkeista kadonneet vitamiinit, mineraalit, entsyymit yms.

Mehiläishoitotuotteet (hunaja ja mehiläissiitepöly) ovat ennen kaikkea yleisesti vahvistavia, virkistäviä ja aineenvaihduntaa sääteleviä keinoja. Myös hyvän terveyden ylläpitämiseksi mehiläishoitotuotteita tulisi käyttää päivittäin, sillä siten vältämme monia sairauksia.
Viron tunnetun tietäjän Gunnar Aarma (nykyään jo edesmennyt) mukaan ihmisen paras ravinto on vilja. Valmistamamme leivonnaiset (leivät, pullat, pikkuleivät) on useimmiten valmistettu jauhoista, joista valssauksen vuoksi 80 % mineraaleista on kadonnut. Tämä johtaa kuitenkin huonolaatuisiin jauhotuotteisiin, joita meidän on käytettävä vuodesta toiseen. Tämä puolestaan aiheuttaa ihmisen elimistössä kroonisen mineraaliaineiden puutteen, jonka seurauksena luut haurastuvat ikääntyessä. Mehiläissiitepölyssä on mineraaliaineita 5-10 kertaa enemmän kuin vehnäjauhoissa. Siksi mehiläissiitepölyn käyttö auttaisi menestyksekkäästi korvaamaan elimistön mineraaliaineiden (kalsium, fosfori, magnesium) puutteen ja ehkäisemään luiden haurastumista.

Mehiläissiitepöly on erinomainen apu ummetukseen. Mehiläissiitepölyllä on jatkuva, lievästi laksatiivinen vaikutus. Säännöllisesti mehiläissiitepölyä tai mehiläisleipää käyttävä ihminen unohtaa pian ummetuksen tai löysän vatsan.

Masennus ja kevätväsymys ovat talven ja alkukevään vaivoja, jolloin auringonvaloa on vähän ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia on vähemmän. Myös näihin vaivoihin mehiläissiitepöly on tehokas lääke.

Positiiviset tulokset mehiläissiitepölyn käytöstä ilmenevät jo viikon kuluttua. Edellä mainitut terveysongelmat ovat nykyään tyypillisiä ja yleisiä. Kaikenlaisten sairauksien ja terveysongelmien luettelo, joiden hoitoon tai lievitykseen mehiläissiitepölystä saa apua, on luonnollisesti paljon pidempi.

Lopuksi muutama varoitus. Mehiläissiitepöly sisältää runsaasti biologisesti aktiivisia aineita, minkä vuoksi sen käytössä ei saa liioitella. Monien asiantuntijoiden mukaan ei ole tarkoituksenmukaista syödä yli 30 g mehiläissiitepölyä vuorokaudessa. Liiallinen käyttö rasittaa vaarallisesti maksaa ja voi aiheuttaa maksavaurioita. Käytettävän määrän määrittävät mehiläissiitepölyn esikäsittely ja henkilön terveydentila. Terveyden vahvistamiseksi suositellaan syömään 20-24 g mehiläissiitepölyä eli kukkurallinen ruokalusikallinen päivässä. Tämä määrä on suositeltavaa jakaa aamuun ja lounaaseen. Suositellaan otettavaksi 1-2 tuntia ennen ateriaa, eikä käytettäväksi illalla.

Varovaisemmat asiantuntijat suosittelevat rajoittumaan päivässä 2,5-5 g:aan mehiläissiitepölyä, eli noin 1-2 teelusikalliseen.
Mehiläissiitepölylle on yliherkkiä (allergisia) ihmisiä, jotka eivät voi sitä käyttää. Tällaisilla ihmisillä jo pieni mehiläissiitepölymäärä voi aiheuttaa astmakohtauksen, nokkosihottuman, ihon kutinaa jne.

*Lähde:
“Mehiläissiitepölystä luonnossa, sen keräämisestä, teknologisesta käsittelystä ja käytöstä
Mehiläisleivän tuotantomahdollisuuksista ja käytöstä”
Kehitystyön PR-3-1.12-4 yhteenvedon laati Mati Haabel, kesä-elokuu 2007.
Kehitystyö on toteutettu Viron mehiläishoitohjelman puitteissa, jota Euroopan unioni tukee.

—

Mehiläissiitepölyn koostumus ja ominaisuudet**: